Uudet tuulet kantoivat, joskin vielä jonkun aikaa jatkan vanhassa paikassa. Siirtymistä uuteen odotan jo kovin, lainasin kirjastosta kasan siihen liittyviä kirjoja. Kertaan hiukan, vaikka ei tuota kirjoista opikaan, niin ehkä pikkuisen varmempi olo itsellä.

Kerroin itse, ettei mulla ole lapsia,  ja että en pidä sitä esteenä tässä työssä toimiessa. En siihen sen kummemmin jäänyt selittelemään lapsettomuuden syitä, eihän se haastattelijoille edes kuulu. Kerroin asuvani tällä hetkellä yksin, en puhunut mitään seurustelusta. Kerroi muutoista paikkakunnalta toiselle, sivulauseissa mainitsin eksiä, mutta muistin sukupuolineutraalit kiertoilmaukset. Haastattelijoita onneksi enemmän kiinnosti tämän hetkistä työtäni koskevat asiat, sain tuoda esille enemmän työminääni kuin vapaa-aika-minää. Vaikka toki olen lesbo myös työaikana, joka ikinen hetki, mutta korostin ammatti-identiteettiäni. Minusta tykättiin, tein positiivisen vaikutuksen, ja lupasin olla sanojeni mittainen.

Mielessäni olen kartoittanut sukulaisiani ja tuttavapiiriäni, laskeskellut suunnilleen samanikäisiä naisia, joilla ei lapsia vielä ole. Onhan niitä, paljonkin. Oivallus jälleen kerran siitä, etten todellakaan ole ainoa, jonka sylin tilalla on tyhjiö, oli jotenkin helpottava. En silti tiedä juurikaan näiden muiden kokemuksesta, miksi lapsia ei vielä ole. Odotetaanko ja kaivataanko niitä, vai onko asia "sitten joskus"-tasoa tai kenties jopa kokonaan unohdettu. Ei tule puheeksi otettua. Odotan vauvauutisia, mutta en tiedä, miksi niitä ei tule.