Meni yllättävän monta viikkoa uudessa duunipaikassa, ennen kuin kukaan uusista kollegoistani kysyi, onko mulla omia lapsia. Kysymys tuli ihan puskasta, odottamatta... Itsekin hiukan säikähdin omaa reaktiota, hätäisesti vastasin ei ja vaihdoin puheenaihetta. Ei, piste. Ei ole. Ei siitä sen enempää.

Kaapissa olen, ja tiukasti. En juurikaan omasta elämästäni puhu, lukuunottamatta työhön ja ammattiin liittyvää. Ei tarvitse varoa sanojaan, kun ei mitään puhu. Yritän välttää pohdintaa, mitä musta tuolla ajatellaan. Mistä edes voin tietää? Outo fiilis tuli kuitenkin, kun kollega kysyi multa jotain käyttäen sanaa "seurustelukumppanisi" sen sijaan, että olisi kysynyt "miehestäni". Miksi käyttää tuota sanaa, jos ei aavista jotain? Olenko läpinäkyvä?