Tässä päivänä muutamana olen pyöritellyt mielessäni kaikkia outoja käsityksiä, joihin lesbona saattaa törmätä. Tässä listauksessa on siis tositapahtumiin perustuvia juttuja, osa kohdistunut muhun (livenä tai nettikeskusteluissa), osa tyttöystäviini tai kavereihini.

 "Ai, sä oot lesbo? Ihan totta? Aika outoa, luulis, että sä miehenkin saisit..."

"Et sä voi olla lesbo!" (ja sä tiedät tämän mua paremmin koska...?) "Sulla on heteron hymy ja punaiset hiukset!"

"Oletteko te jo rekisteröineet parisuhteenne?" (kysyjä tiesi ihan hyvin, että mun ja silloisen tyttöystäväni seurustelua oli sillä hetkellä takana vain muutaman kuukauden verran. Menevätkö heterotkin naimisiin tuolla tahdilla? Siis yleensä? Samainen kysyjä kysyi kuultuaan erostamme, että mahtoiko siihen olla syynä se, ettei toinen osapuoli "halunnut enää olla lesbo". Halunnut enää? Niinkö helppoa se on?)

"Järjestättekö te jotain näytöksiä sitten kans?" (järjestätkö säkin oman puolisosi kanssa?)

"Menikö lemmiskely touhuksi?" (kun kerroin miespuolisen ystäväni käyneen kylässä mun ja avovaimoni luona. Eipä tullut mieleenkään, mutta kysyjälle tuntui olevan ihan normaali oletus, että tottakai tarjoamme kaikille miespuolisille tutuille mahdollisuutta kimppaseksiin. Jooei.)

"Tulin vaan kattomaan, mitä te naiset täällä puhutte meistä miehistä!"( - keskustelunavaus lesbochatissa. Oli ilmeisesti jotenkin yllättävää, että vastaus oli: ei mitään.)

"Eihän siellä muutkaan puhu silleen seksielämästään..." (kun pohdin avoimuutta työpaikkojen kahvipöydissä. Niih, siitä kun oliskin ainoastaan kyse...)

"Kyllähän te voitte seurustella, tehän olette molemmat lesboja!" (seurustelisitko itse kenen tahansa vastaantulevan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa? Kunhan vaan on hetero?)

"Mulla ei ole vielä lesbokaveria! Olisitko sä mun lesbokaveri?" (No ei kiitos. Ei oikeen innosta ajatus, että joku näkisi mut pelkästään lesbona ja haluaisi olla mun kaveri vain siksi, että olen lesbo. Ihan kuin joku seurakoira...)

Ja tietty mukaan on luettava nämä perinteiset "sä et vaan ole saanut kunnolla" ja "kyllä sä vielä löydät jokun kivan pojan". Lisäksi joillakin miehillä tuntuu olevan jonkunlainen tarve "pelastaa" lesbo, että juuri hänen avullaan lesbo muuttuu heteroksi.

Ei, lesbo ja biseksuaali eivät ole samoja asioita. Kyllä sitä tietää, sitten kun tietää (etsikkoajat ja identiteettikriisit poislukien), kumpi on.

Ei, lesboksi ei "ryhdytä" siksi, että "miehet on sikoja". Kaikki lesbot eivät ole yltiöfeministejä tai miestenvihaajia. Omasta puolestani, mulla ei sinällään ole mitään miehiä vastaan, eivät vaan ole mun juttu.

Ei, jos mulla olisi lapsia, en haluaisi heistä kasvavan homoseksuaalia enkä pyri heistä tietoisesti kasvattamaan homoa. Sen verran raskaan polun olen itse joutunut kulkemaan (eikä loppua näy) lesbouteni vuoksi, etten tätä kenellekään soisi, saatikka sitten lapselleni. Tottakai siitä huolimatta hyväksyisin hänet sellaisena, kun hänestä kasvaa, ja rakastaisin häntä ehdottomasti, seksuaali-identiteetistä huolimatta. En usko millään tavalla siihen, että lasta voi kasvattaa mihinkään sukupuoli-identiteettiin, olenhan itsekin heteropariskunnan hetero-oletuksella kasvattama. Mutta jos olisi keino valita, soisin lapsesta kasvavan heteron, pääsisi paljon helpommalla elämässään. 

Ei, en halua kaikkien maailman ihmisten "ryhtyvän" homoiksi ja lesboiksi enkä yritä "käännyttää" ketään. Kts. edellinen. Erilaisuus on rikkaus, vaikka tämä polku mulle paremmin sopiikin, pystyn kyllä hyväksymään myös erilaisetkin polut, muiden henkilökohtaiset tavat ja tottumukset.